Totta kai mukaan on tarttunut myos muutama levy paikallisesta rock- ja pop-skenesta. Thaimaalainen nykypop vaikuttaisi olevan valitettasti suurimmaksi osaksi ihan iskelmaa, mutta onneksi myos poikkeuksia loytyy.

Levyjen valitsemisessa on aina oma jannityksensa, kun ei osaa edes lausua bandien nimia. Olenkin valinnut levyt lahinna sen perusteella, etta kannessa pitaa nakya ainakin kitara ja mita vihaisemman nakoiset tyypit irvistelemassa, sita parempi :)

Tosin ensimmainen levyni oli aika turvallinen valinta, joku XL-Hits 2, eli lapileikkaus uusimpiin thaikkuhitteihin tuplalevyn muodossa. Ihan kauheaa iskelmaa paria poikkeusta lukuunottamatta: Johnnie Boy, joka veti kunnon thaikku-rabaa erottui edukseen, kuten myos Bodyslam (ihan nimen perusteella jo odottelin paljon :)) joka oli eraanlaista Thai-emoa, lansimaisina vertailukohtina esimerkiksi Jimmy Eat World ja Lostprophetsin uusi tuotanto.

Sitten on ollut pari levya, joiden nimista tai esittajista en osaa sanoa mitaan, kun en kirjasintyyppia ymmarra. Toiselta bandilta loytyi skeittipunkin ja Chili Peppers -funkin henkista osastoa ja toinen oli osaksi hieman bluesahtavaa ja funkahtavaa retroilua ja osaksi iskelmaa.

Mutta sitten tarttui mukaan taman kilpailun voittaja! Jo nimi lupaili hyvaa: Big Ass! Bandi paljastuikin ihan Thaimaan Bullet For My Valentineksi. Toki mukana oli myos hieman sita iskelmallisempaa osastoa, kun se taalla kuuluu kaikessa musiikissa niin vahvasti, mutta suurimmaksi osaksi latty oli kunnon emo- ja metalcorea. Ei todellakaan mitaan omaperaista, mutta oikein toimivaa.

Viela kun tiedettaisi, etta mita ne oikein laulavat. Ainakin jostain balladista ymmarsin "kiitos" ja "ei". Se on hyva alku.

-Toni

Nyt soi: Big Ass - Begins