Edellisena iltana lahdimme ihmiskaatopaikka Ko Samuilta lautalla kohti Surat Thanin rannikkoa. Don Sakin satamassa otimme minivanin ja kuljimme silla itse Surat Thanin keskustaan. Siita nappasimme tuk-tuk -henkisen automopotaksin, jolla matkustimme viela vajaat parikymmenta kilsaa juna-asemalle. Tarkoitus oli jatkaa matkaa vasta aamulla, mutta koska junia naytti viela Bangkokiin lahtevan ja kun matkustamaan alettiin, niin samahan se oli heittaa putkeen viela 650 km junassa. Talla kertaa otimme vuodepaikat, jotka olivatkin muuten oikein jees, paitsi perkeleen venkulat - junan henkilokunta siis - potki meidat vuoteista pois jo hieman seitseman jalkeen ja kasasi vuoteista normaalit ahtaat istumapaikat, jossa tapettiin aikaa melkein puoleenpaivaan saakka.

Mutta nyt ollaan taas Enkelten kaupungissa. Ja kuinka virkistavalta se tuntuukaan Samuin jalkeen. Tosin Phangania jain kaipaamaan. Big time.

Reissua on jaljella viela ensi viikon keskiviikkoon (22.11.), joten taalla ehtii tehda viela vaikka mita. Tarkoituksena on ainakin ottaa tarkempaan katsaukseen Chinatown, kayda tarkastamassa viela parit watit, eli temppelit, katsella kaarmeita, ajella jokitaksilla ja teetattaa puvut. Ja tietysti roudata kaikkea enemman ja vahemman turhaa miljoonasta myymalasta kotiin vietavaksi ja ihmeteltavaksi.

-Toni